Vapaata poliittista keskustelua ilman puoluekuria ja -väriä, mitä se ikinä tulee olemaankaan, se tulee olemaan ainakin pieni askel eteenpäin.

Pois vasemmalta, oikealta, nurmikolta ja keskeltä, äärilaidoista puhumattakaan.

Piraatit, vihreä puolue (ei siis se irstas kaksinaismoralistinen vihreät, de gröna), muutos ja ilmeisesti talousdemokratiakin edustettuna samassa tilaisuudessa kuuntelemassa kommunismista ja sen fobioista.

Härskillä ja neitimäisen amatöörimäisellä argumentoinnilla sai aikaan hedelmällistä keskustelua yhteisestä foorumista ja samojen, yhteisten visioiden yhdenmukaisuuden hahmottamisesta.

Minulle henkilökohtaisesti se visio on suoran demokratian vaaliliitto. Uniikkia jopa eurooppalaisella tasolla, että suora demokratia olisi puolueen agendalistan numero yksi.

Mikä kansanvallassa/suorassa demokratiassa sitten pelottaa? Monesti kuulen vaakakuppi-ajattelijan argumenttia vähemmistöjen vaikuttamisesta asioihin. Siis mitähän tämä nyt tarkoittaa? Mehän olemme kansanosa, jonka ääntä ei kuunnella.

Pahoinvoiva kansanosa kitisee ja nöyristelee samaan aikaan, mutta ei koskaan sano sitä ääneen.

Eli kaikesta päätellen hirvittävä herran pelko on edelleen tätä päivää ja sitä kautta sitä kuuluisaa suomettumista. Minkäs teet kun kansa haluaa olla haluamatta vaikuttaa omiin asioihinsa ja kitistä edelleenkin sohvalta käsin. Edes herkullisia poliittisia kannanottoja saa harvemmin kuulla ja ihmiset tuntuvat olevan muutenkin luovuttaneet uskonsa itseeltään.

Niin, luovuttaneet kenelle? Valtiovallalle? Euroopan unionille? Mediaviihteelle? Jollekin muulle auktoritäärille?